Tien päällä Etelä-Australiassa - Port Hughes Kuparirannikolla
Unelmieni matka Australiaan alkoi Adelaidesta (lue ensimmäinen postaukseni Australiasta). Isäntäperheeni oli suunnitellut minulle mahtavan viikko-ohjelman, jokaiselle päivälle oli luvassa uusi elämys. Tahtimme viikon aikana oli kuitenkin hyvin leppoisa ja tulimme aina yöksi kotiin Adelaideen, ensimmäistä retkeä lukuun ottamatta.
Adelaideen oli tulossa kuuma viikonloppu, yli +40 C astetta. Pakkasimme kamat autoon ja otimme suunnan St. Vincentinlahden rannikolta kohti Spencerinlahden rannalla sijaitsevaa Moontan kaupunkia ja Port Hughesia. Pääsin siis heti tien päälle ihmettelemään etelä-australialaisia maisemia ja pitkiä välimatkoja! Näkymä auton ikkunasta lähes koko 160 km matkan ajan oli aika lailla juurikin sellainen, millaiseksi olin etukäteen Australian kuvitellut - kuivaa, tasaista, yksitoikkoista, mutta omalla tavallaan lumoavaa.
Port Hughesin nykyään matkailusta elävä kylä sijaitsee alueella, joka tunnetaan nimellä Copper Coast siellä sijainneen merkittävän kuparikaivoksen johdosta. Briteistä tulleita kaivostyöläisiä oli ja on ilmeisesti vieläkin alueella niin paljon, että sitä alettiin kutsua ”Little Cornwalliksi”.
En tiedä mitä oikein odotin perillä näkeväni - viikonlopun viettopaikka ”myytiin” minulle ”beach housena”, mutta se oli jotain ihan muuta! Ehkä mielessäni oli vielä Balin Canggun beach clubit ja hyvännäköiset surffarit! Mutta Port Hughes olikin hiljainen kylä, jonka keskus muodostui satama-alueen kalatavernasta, pienestä kaupasta, asuntovaunualueesta ja pitkästä laiturista, jettystä. Silti - tai juurikin siksi - tykkäsin paikasta. Yövyimme isäntäväkeni suvun vapaa-ajanasunnossa, josta oli lyhyt kävelymatka rannalle.
Parasta Port Hughesin viikonlopussa oli:
• leppoisat kävelyt jettyllä auringosta nauttien ja kalastajien eksoottisia saaliita ihmetellen
• iltakävely rannalla paljain jaloin auringonlaskun aikaan
• uinti raikkaassa ja kirkkaassa merivedessä
Port Hughesin ranta oli upea luonnonranta - ei aurinkotuoleja, kioskeja tai hälinää, vain kaunis tyyni ja matala ranta. Olen iloinen, että tämä oli ensimmäinen näkemäni australialainen ranta.
Paluumatkalla ajoimme Adelaideen hieman pidempää reittiä - nyt matkan varrelle osui vaihtelevampaa maisemaa, ajoimme mm. Claren viinikylän läpi. Viiniviljelmät ilmestyivät kuin taikaiskusta kuivan maiseman jälkeen.
Olin iloinen saamastani kaivatusta seurasta Balin soolomatkailun jälkeen. Näin piti Australian osuuden alkaakin!
Adelaideen oli tulossa kuuma viikonloppu, yli +40 C astetta. Pakkasimme kamat autoon ja otimme suunnan St. Vincentinlahden rannikolta kohti Spencerinlahden rannalla sijaitsevaa Moontan kaupunkia ja Port Hughesia. Pääsin siis heti tien päälle ihmettelemään etelä-australialaisia maisemia ja pitkiä välimatkoja! Näkymä auton ikkunasta lähes koko 160 km matkan ajan oli aika lailla juurikin sellainen, millaiseksi olin etukäteen Australian kuvitellut - kuivaa, tasaista, yksitoikkoista, mutta omalla tavallaan lumoavaa.
Port Hughesin nykyään matkailusta elävä kylä sijaitsee alueella, joka tunnetaan nimellä Copper Coast siellä sijainneen merkittävän kuparikaivoksen johdosta. Briteistä tulleita kaivostyöläisiä oli ja on ilmeisesti vieläkin alueella niin paljon, että sitä alettiin kutsua ”Little Cornwalliksi”.
En tiedä mitä oikein odotin perillä näkeväni - viikonlopun viettopaikka ”myytiin” minulle ”beach housena”, mutta se oli jotain ihan muuta! Ehkä mielessäni oli vielä Balin Canggun beach clubit ja hyvännäköiset surffarit! Mutta Port Hughes olikin hiljainen kylä, jonka keskus muodostui satama-alueen kalatavernasta, pienestä kaupasta, asuntovaunualueesta ja pitkästä laiturista, jettystä. Silti - tai juurikin siksi - tykkäsin paikasta. Yövyimme isäntäväkeni suvun vapaa-ajanasunnossa, josta oli lyhyt kävelymatka rannalle.
Parasta Port Hughesin viikonlopussa oli:
• leppoisat kävelyt jettyllä auringosta nauttien ja kalastajien eksoottisia saaliita ihmetellen
• iltakävely rannalla paljain jaloin auringonlaskun aikaan
• uinti raikkaassa ja kirkkaassa merivedessä
Port Hughesin ranta oli upea luonnonranta - ei aurinkotuoleja, kioskeja tai hälinää, vain kaunis tyyni ja matala ranta. Olen iloinen, että tämä oli ensimmäinen näkemäni australialainen ranta.
Paluumatkalla ajoimme Adelaideen hieman pidempää reittiä - nyt matkan varrelle osui vaihtelevampaa maisemaa, ajoimme mm. Claren viinikylän läpi. Viiniviljelmät ilmestyivät kuin taikaiskusta kuivan maiseman jälkeen.
Olin iloinen saamastani kaivatusta seurasta Balin soolomatkailun jälkeen. Näin piti Australian osuuden alkaakin!
Kommentit
Lähetä kommentti