Elämä balanssissa?

(Jos luet tietokoneella, klikkaa sivun alareunasta "näytä internetversio". Klikkaa kuvat suuremmiksi.) Ahistaa. Tällä hetkellä on tunne, ettei kauheasti voi vaikuttaa omaan elämäntilanteeseen. Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat lähes samanlaisina eikä tulevaisuudessa näy mitään valoisaa, mitä kohti tavoittelisi. Toki kaikki on ihan hyvin ja tarkemmin tarkasteltuna paljon hyviä asioita tapahtuu koko ajan, mutta silti jossain kytee ajatus, että jotain tarttis tehdä. Jonkinmoinen siirto tai repäisy. Koko ajan on vahvempi tunne siitä, ettei ns. normaali elämä sovi minulle - ysistä viiteen työt, mies, lapset, omistusasunto, auto, koira ja mökki... Kuitenkin koko yhteiskunta palvelee juuri sellaista elämää. Yksin asuminen Helsingissä kallistuu koko ajan, mutta se on vaan kestettävä, jos haluaa pysyä mukana - helpotusta tähän asiaan ei liene ole lähiaikoina odotettavissa. Henkilökohtaisen kriisin hetkellä monet tarkastelevat elämäänsä kirjoittamalla ylös asioita. Kaiketi si

(Jos luet tietokoneella, klikkaa sivun alareunasta "näytä internetversio". Klikkaa kuvat suuremmiksi.) Niin. Marraskuu. Tämä ei tosiaan ole niitä suosikkikuukausiani. Väsyttää koko ajan, tekee mieli herkkuja, väsyttää vielä vähän enemmän... Tänä vuonna marraskuu alkoi kyllä lupaavasti - Helsinkiin satoi lunta kinoksittain, oli raikas pikkupakkanen ja lumi valaisi kaupungin. Mutta sitten lumi suli ja tuli se perinteinen masentava marraskuun pimeys. En ole kuitenkaan laiskotellut marraskuun imussa. Kuluneet viikot ovat olleet monin tavoin aktiivisia. On ollut paljon joogaa, ulkoilua, ystävien kanssa hengailua, yksi matkakin (Friskis&Svettis jäsenristeily Tukholmaan, oli tosi kivaa!) - ja tietysti paljon töitä. Toki myös sohvailua, kynttilöitä ja päikkäreitä. Marraskuuta on jäljellä enää vajaa viikko. Ehkä tästä selvitään sittenkin!