Elämä balanssissa?

Australialaisten viinipullojen etiketeissä on usein kenguruita tai jotain muuta eksoottista. Olen silloin tällöin Alkossa asioidessani valinnut jonkun aussiviinin ihan vain etiketin perusteella, tietämättä Australian viinintuotannosta yhtään mitään. Eipä sillä, ei minulla ole erityisen hyvää tuntemusta Euroopan maidenkaan viinintuotannosta, mutta tiedän sentään, missä päin on vaikkapa Valpolicellan viinialue, josta tulee suosikkiviinini Amarone , tai missä Euroopan maassa valmistetaan eniten Riesling -viinejä, tai mikä on samppanjan , proseccon ja cavan ero. Tämä olkoon alustus Australian turistin viinikierroksen raporttiin! Australian viineistä suurin osa tuotetaan juuri Etelä-Australiassa, Barossan viinilaaksossa. Barossa sijaitsee noin 70 km päässä Adelaidesta.   Viininviljelyn täällä aloittivat saksalaiset siirtolaiset 1800-luvulla. Ajellessamme kiemuraisia teitä näinkin kymmeniä saksalaiselta kuulostavia viinitilojen nimiä. Laaksossa voisi halutessaan kierrellä päivätolku

Unelmieni matka Australiaan alkoi Adelaidesta (lue ensimmäinen  postaukseni  Australiasta). Isäntäperheeni oli suunnitellut minulle mahtavan viikko-ohjelman, jokaiselle päivälle oli luvassa uusi elämys. Tahtimme viikon aikana oli kuitenkin hyvin leppoisa ja tulimme aina yöksi kotiin Adelaideen, ensimmäistä retkeä lukuun ottamatta. Adelaideen oli tulossa kuuma viikonloppu, yli +40 C astetta.  Pakkasimme kamat autoon ja otimme suunnan St. Vincentinlahden rannikolta kohti Spencerinlahden rannalla sijaitsevaa Moontan kaupunkia ja Port Hughesia . Pääsin siis heti tien päälle ihmettelemään etelä-australialaisia maisemia ja pitkiä välimatkoja! Näkymä auton ikkunasta lähes koko 160 km matkan ajan oli aika lailla juurikin sellainen, millaiseksi olin etukäteen Australian kuvitellut - kuivaa, tasaista, yksitoikkoista, mutta omalla tavallaan lumoavaa. Port Hughesin nykyään matkailusta elävä kylä sijaitsee alueella, joka tunnetaan nimellä Copper Coast  siellä sijainneen merkittävän kuparikaiv

Neljän Balilla vietetyn viikon jälkeen vaihdoin maisemaa.   Canggun  ihana ranta sai jäädä, kun lensin ”down under” eli alas Australiaan , kaikkien aikojen unelmieni kohteeseen. Jetstarin lento Balilta Etelä-Australiaan, Adelaideen , kesti viisi tuntia - pitkään alla näkyi vain punaista erämaata. Perillä Adelaiden pienellä lentokentällä minua odotti jo kauan sitten australialaistunut suomalais-brittiläinen vastaanottokomiteani. Erkki oli aikoinaan Suomessa lomalla käydessään kehottanut ” pistäytymään kylässä, jos liikutte meillä päin ” - nyt sitten vihdoin matkustin paikan päälle edustamaan sukua! Australiaan matkustaminen oli siis haaveeni niin pitkään kuin muistan.  Tiedättehän - onhan se jännää, että kun Suomessa on talvi, toisella puolella maailmaa on kesä - aurinko paahtaa tauotta, kengurut hyppivät kaikkialla ja söpöt koalat kiipeilevät puissa - puhumattakaan siitä, että ihmiset roikkuvat ylösalaisin ja kaikki näyttävät  Crocodile Dundeelta  ja puhuvat hassusti englanti

Reilun kahden viikon Ubudissa  joogaillen  ja leväten vietetyn ajan jälkeen oli aika siirtyä merellisiin maisemiin. Olin aloittanut lomani  Sanurista  - aikoinaan Balin ensimmäisestä turistirantakohteesta - mutta nyt halusin nähdä monien kehuman Canggun  toisella puolella Balin eteläistä osaa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy kauniisiin, ruskettuneisiin ja hoikkiin nuoriin, jotka päristelevät skoottereillaan ja chillaavat Batu Bolong -kadun trendikkäissä ravintoloissa. Jokaisella on auringossa paahtunut ja suolasta kihartunut surffitukka. Mietin, olenko sittenkään tullut oikeaan paikkaan. Mutta sitten kävelen rannalle ja olen myyty. Mitkä mahtavat aallot! Tumma rantahiekka on todella pehmeää, ja vesi kuin linnunmaitoa. Auringonlaskun aikaan istun veden äärellä yksinkertaisessa rantabaarissa, juon yhden Bali Hai -oluen, kuuntelen rentoa musiikkia ja ihailen myrskyn ratsastajien taiteilua laudoillansa. Jokaisena tulevanakin päivänä auringonlasku on pieni juhla. Asun viikon t

Vuosi on vaihtunut rauhallisesti täällä Indonesiassa. Tässä rannalla istuskellen on aikaa katsahtaa taakse jääneeseen vuoteen 2017. Mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä? Kurkataas vuoden aikana otettuja kuvia! Tammikuuhun kuului pari lyhyttä reissua. Piipahdin  Kölnissä , joka on aikoinaan hetken ollut kotikaupunkini. ...ja ystäväni kanssa  Lontoossa , jolle myös sydämeni sykkii aina! Helmikuu oli selkeästi ulkoilukuu. Merituulessa Kaivarin rannassa. Viikonloppujen pitkistä lenkeistä on muodostunut minulle henkireikä arjen kiireen keskellä. Liikuntaseurani  Friskis&Svettis Helsinki  vietti 25-juhlavuottaan. Ohjasin joogatunteja läpi vuoden,  niin sisällä... ...kuin ulkona Kaivopuistossa, laskiaistapahtumassa! Maaliskuussa oli... ...Friskiksen hauska jäsenmatka Lontooseen. Matkaohjelmaan kuului mm. kaupunkipatikointia, aamujuoksua ja -joogaa Thamesin varrella sekä jumppa paikallisella Friskiksen salilla! Tämä kuva on otettu Westminsterin