Soolomatkailua Canggussa

Reilun kahden viikon Ubudissa joogaillen ja leväten vietetyn ajan jälkeen oli aika siirtyä merellisiin maisemiin. Olin aloittanut lomani Sanurista - aikoinaan Balin ensimmäisestä turistirantakohteesta - mutta nyt halusin nähdä monien kehuman Canggun toisella puolella Balin eteläistä osaa.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy kauniisiin, ruskettuneisiin ja hoikkiin nuoriin, jotka päristelevät skoottereillaan ja chillaavat Batu Bolong -kadun trendikkäissä ravintoloissa. Jokaisella on auringossa paahtunut ja suolasta kihartunut surffitukka. Mietin, olenko sittenkään tullut oikeaan paikkaan.

Mutta sitten kävelen rannalle ja olen myyty. Mitkä mahtavat aallot! Tumma rantahiekka on todella pehmeää, ja vesi kuin linnunmaitoa. Auringonlaskun aikaan istun veden äärellä yksinkertaisessa rantabaarissa, juon yhden Bali Hai -oluen, kuuntelen rentoa musiikkia ja ihailen myrskyn ratsastajien taiteilua laudoillansa. Jokaisena tulevanakin päivänä auringonlasku on pieni juhla.

Asun viikon tosi hyvässä Bougainvillea homestayssa kävelymatkan päässä rannalta. Yöpyminen maksaa 16 eur yöltä - minulla on erinomainen parisänky, iso jääkaappi/minibaari, erittäin hyvä suihku, ilmastointi, parveke - ja siivous päivittäin. Ei paha! Isäntäväki on myös tosi mukavaa. Canggussa on vierekkäin useampi ranta, alueet kasvavat pikku hiljaa yhteen. Echo Beach on ehkä rannoista tunnetuin, sitten on Batu Bolong, joka on minun lähin ranta-alueeni, ja sitten on vielä Berawan ranta. Eniten palveluja löytyy lähekkäin Batu Bolong -kadun varrelta. Jos ei ajele skootterilla, niin kannattaa asua juuri tällä kadulla.

Canggussa viihtyvät surffareitten lisäksi mm. joogaajat. Alueella on useampi joogastudio, itse käyn tutustumassa The Practice Bali -studioon. ”Moon Hatha” -tunti onkin tosi hyvä ja samaa mieltä on varmasti moni muukin, iso kaunis sali on tupaten täynnä. Octavion tunnilla lauletaan mantraa ja todella keskitytään pitämään mieli mukana harjoituksessa. Ehdin tänään vielä toisellekin tunnille samassa studiossa.

Viikon aikana vietän suurimman osan ajasta rannalla kävellen ja mm. La Brisan rantaklubilla chillaten - minun tapauksessani tarkoittaen sitä, että istun siellä avaamisajasta alkaen kirjaa lukien, musiikkia kuunnellen, aaltoja ihaillen ja hyvästä lounaasta nauttien. Voin kuvitella, miten eeppisiä tämän paikan iltabileet ovatkaan. Mutta yksin en sinne uskaltaudu.

Uudenvuodenaattoiltana istun rannalla auringonlaskun aikaan. Ensimmäiset raketit ammutaan, kun aurinko on painunut meren taa. Illemmalla olisi monessa paikassa uudenvuodenbileet - nyt mietin, että olisi kiva, jos olisi joku kaveri, jonka kanssa mennä. Homestayhin on tullut uusi tyyppi naapuriksi. Hollantilainen mies on matkalla kauemmas Tyynenmeren saarelle, jolla asuu, mutta pysähtyy varten vasten Canggussa hyvien rantabileiden vuoksi. Hän ei ole kuitenkaan sen tyyppinen kaveri, jonka mukaan yhyttäytyisin. Niinpä vietän uudenvuodenyön homestayssa, parvekkeeltani näen hienot ilotulitukset kellon kääntyessä puoleen yöhön.

En ole saanut täältä kavereita. Mutta lähdinhän yksin matkalle, koska tykkään olla yksin. Nautin vapaudesta ja omasta aikataulusta. Kavereita matkalla löytääkseen täytyy olla rohkea ja sosiaalinen, ja on se sattumastakin kiinni, millaisia ihmisiä ympärillä pyörii. Viime Balin matkalla pari vuotta sitten meitä yksin matkustavia naisia eri puolilta maailmaa sattui monta samaan homestayhin ja se oli sitten siinä! Pidämme edelleen yhteyttä ja olen tavannut paria heistä myöhemminkin.

Yksin matkustavan päivät painottuvat usein aamuun ja päivään, illat ovat ”rauhoitettuja”. Illallista täytyy kuitenkin syödä - silloin tuntuu erityisen mukavalta, jos saa hetkeksi juttuseuraa. Jos siis olet matkalla ja huomaat vieressäsi yksin olevan matkailijan, miksi et vaihtaisi paria sanaa? Saatte molemmat hyvän mielen!

Alun hämmästyksen jälkeen olen bongannut Canggusta vanhempiakin lomailijoita. Kyllä täällä varmasti viihtyvät kaikenikäiset - kauniit ja komeat (!) surffarit vaan pistävät silmään ensimmäiseksi. Tänään vietän viimeistä päivääni Canggussa, parhaillaan aivan meren äärellä. Olen ollut nyt Balilla neljä viikkoa ja vasta tänään kävin oikeasti meressä! Välillä huomaan olevani hidas aivan päivänselvissäkin asioissa! Mutta tähänhän on tietysti syy - en ole uskaltanut jättää tavaroitani vartioimatta. Joka tapauksessa meressä käynti oli ihanaa! Ja huomaan, että täällä rannalla viihtyvät ne muutkin möhömahat 😉 

Huomenna matka jatkuu kohti... Down under! 

Ps. Vaikka kerroinkin nauttivani yksin matkustamisesta, niin sinä lukija, jos satut olemaan Australiassa tammi-helmikuussa tai myöhemmin helmikuussa Balilla, tell me!