Elämä balanssissa?

Viime aikoina mielessä on paljon pyörinyt syöminen. Se on asia, minkä olisi syytä olla balanssissa - ja mikä ei useinkaan ole. Ravinto on pakollinen asia ja nautinnon asia. Se on polttoainetta ja se on tunnetta - siitäpä se pulma syntyykin. Itse olen nautiskelija. Kiinnitän aika paljon huomiota siihen, mitä syön ruoakseni, mutta sorrun toistuvasti herkkuihin. Olen flexitarian, "flexi", eli suosin kasvisruokaa, mutta syön satunnaisesti myös lihaa.  Olen se tyyppi, joka kaupan kassalla latoo hihnalle kasviksia monipuolisesti - ja niitten perään kasan suklaata ja jätskiä. Niin kauanhan on kaikki hyvin, kun vaan keho ja mieli ovat tyytyväisiä. Mutta sitten, kun alkaa mennä överiksi herkkujen kanssa - sen kyllä huomaa. Pahinta on itsensä ruoskiminen. Oman kehon muuttuminen masentaa ja sitähän on sitten murehdittava suklaapala suussa. Ei tottumuksia niin vaan muuteta! Pitäisi osata olla lempeä itselle ja tehdä muutoksia pienin askelin. Tiedän hyvin, miten minun pitäisi syödä.

  Terveisiä Brysselistä, missä olin juuri Friskis&Svettis Helsingin jäsenmatkalla! Tällä kertaa jäsenmatkan aiheena oli brysseliläisen sisarseuramme syntymäpäivät.   Matkajärjestelyt oli hoidettu hyvissä ajoin ja reissua odotettu innolla. Brysselin maaliskuinen terrori-isku pani vähän miettimään, olisiko sinne matkustaminen turvallista - ja ennen kaikkea, olisiko lentoasema auki ja toiminnassa. No, perille päästiin - meidät ohjattiin lentoasemalta kiertoreittejä (parkkihallin kautta) ulos lentokenttäbusseille. Aseistettuja sotilaita näkyi kaikkialla, mutta tulo Brysseliin sujui joka tapauksessa sutjakkaasti.    Perjantaina oli aikaa hengailla kaupungilla.  Käytiin katsomassa pakolliset nähtävyydet - Grand Place, Manneken Pis -patsas ja simpukkaravintolakatu. Olin ollut kerran aiemmin Brysselissä ja nuo olivatkin juuri ne ainoat mieleen jääneet kohteet. Grand Place on kyllä mahtavan kaunis aukio!     Perjantai-iltana osallistuttiin vielä Get together -iltaan, m

Noniin, minua niin alkoi laiskotuttaa lomalla, että jäi vähäisetkin blogipostaukset tekemättä. Nyt ollaan jo palattu kotiin. Ne pari päivää edellisen postauksen jälkeen otettiin rauhallisesti - lekoteltiin, lenkkeiltiin lähimaastossa ja - syötiin. Tuohon kaikkeen meillä oli loistava rauhallinen ympäristö Itä-Kreetalla, missä lomakausi ei ollut vielä kunnolla alkanut. Lauantaiaamuna lähdettiin ajamaan kohti länttä. Ensimmäinen pysähdys oli Rethimnonissa, missä heti huomasi eron Agios Nikolaoksen kanssa. Rantakadulla ei saanut kulkea omassa rauhassa, vaan ravintoloista ja liikkeistä huudeltiin meitä sisälle - selvällä suomen kielellä. Ja sehän on mulle ihan nounou. Toki näin kauden alussa oli isommassa Rethimnonissa paljon enemmän elämää ja katseltavaa kuin Agios Nikolaoksessa, mutta olisiko se sitten ollut kunnon lomaa, jos olisi päivästä toiseen "pitänyt" tutkia kauppojen tarjontaa? Kahvien ja kävelykierroksen jälkeen jatkettiin Haniaan. Lauantai-iltapäivän ruuhka kaupungis

Tänään neljäntenä lomapäivänä aloitettiin päivä rauhallisesti. Myöhään syödyn aamiaisen jälkeen siirryttiin uima-altaalle - minä joogasin ja suunnittelin hieman uutta joogaohjelmaa siinä altaan reunalla. Aurinko paistoi jo kuumasti - oli melkeinpä liian lämmintä joogailuun. Mulla oli aurinkovoiteen suojakerroin 30, mutta nyt illalla huomasin, että se ei ihan riittänyt. Esimerkiksi selässä on joogatopin narujen rajat - mielenkiintoinen kuvio... Saas nähdä, onko se siinä koko tulevan kesän... Päivällä käytiin autolla tutustumassa käsityöläiskylänä tunnettuun Kritsaan. Se oli aika uinuva, mutta nätti paikka mäessä kiemurtelevine kujineen. Syötiin siellä myös hyvä lounas - kreikkalaista salaattia, jotain tosi hyvää paistettua juustoa ja kreikkalaisia lihapullia. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä. Täällä on lähes joka pihassa koira tai kissa ja jokin täynnä hedelmiä oleva puu. Yhden mandariinin nappasin suoraan puusta ohi kulkiessani - ai että ovat tuoreena hyviä! Al

Moi taas. Tänään oli retkipäivä. Ajettiin etelärannikolle Ierapetraan, joka on yksi Euroopan eteläisimmistä kaupungeista. Reitti sinne oli mielenkiintoinen - karua vuoristomaisemaa väritettynä oliivipuilla, pikkukylillä ja kirkoilla, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä keskellä ei mitään. Kirkkoja onkin täällä kuulemma yli 2000 ja useat niistä eivät ole juuri koskaan auki. Osuipa matkalle myös Gournian minolaiskaupungin rauniotkin (josta kuva alla). Perillä Ierapetran kaupungissa käveltiin rantaraittia - nähtiin mm. venetsialainen linnoitus ja käytiin syömässä hyvät tomaatti- ja sipulikeitot sekä pinaatti- ja juustopiiraat. Näistä piiraista olinkin jo ehtinyt haaveilla! Aurinkokin paistoi kirkkaasti ja lämpimästi koko päivän - niin että ravintolassakin piti valita pöytä varjon puolelta, vaikka yleensä aina olen auringon lapsi. Illalla tehtiin kämpillä iltapalaa - ns. kreikkalaisia hampurilaisia - paistoin mm. munakoisoa ja tomaattia pehmeän leivän väliin, tsatsikin kanssa. Maj

Moi pitkästä aikaa - ja terveisiä Kreetalta! Tultiin tänne eilen vanhempieni kanssa. Lennettiin Norwegianin suoralla lennolla Haniaan ja ajettiin sieltä vuokra-autolla saaren rauhallisemmalle puolelle itään, Agios Nikolaokseen. Ajomatkaa oli yli 200 km, reitti kulki mutkitellen vuorten ja meren välissä. Siinä vierähti muutama tunti, kun ei pidetty kiirettä. Olen käynyt Kreetalla aiemminkin, kahdesti. Kauan sitten, vuonna 1990, länsipuolella Plataniaksessa ja melkein yhtä kauan sitten täällä Agios Nikolaoksessa. Silloin majapaikka mummon kanssa oli hotellissa ihan keskustassa, nyt ollaan kauempana ja ylempänä omatoimihuoneistossa. Matkailijoitahan täällä ei tähän aikaan ole vielä paljonkaan, sillä kausi on vasta alkanut. Monet ravintolat, kahvilat ja kaupat ovat vielä kiinni. Paikalliset ihmisetkin tuntuvat olevan vielä talvimoodissa - pitävät paksuja takkeja samaan aikaan, kun me valkonaamat kuljetaan hihattomissa paidoissa. Lämmintä tänään olikin, yli 20 astetta. Hiki valui, kun p