Elämä balanssissa?

Huhhuijakkaa. Nyt eletään aikaa, jolloin tapahtuu kauheasti asioita. Tunnit, päivät ja viikot vaan viuhahtavat ohi. Tästä on kaukana leppoisa joulunodotus - ei paljon ehdi tuijotella kynttilänliekkiä glögimuki kädessä, saati askarrella joulukortteja.  Vaikka kiireistä onkin, niin on silti hyvä lisätä velvollisuuksien joukkoon vähän piristysruiskeita. Aina löytyy pieniä hetkiä ystäville ja rakkaille harrastuksille. Kehon ja mielen tasapaino ei välttämättä vaadi hidastelua. Kuluneen viikon aikana on ollut monta ihanaa tapaamista, herkuttelua, liikuntaa. Kaikista on saanut hurjasti sekä lisäenergiaa että mielenrauhaa.  Olen käynyt erään ystäväni kanssa vuosittain tietyssä joulukonsertissa luultavasti jo yli kymmenen vuoden ajan. KYL:n eli Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertti oli tänä vuonna taas Temppeliaukion kirkossa. Perinteisesti olemme käyneet glögeillä sekä ennen että jälkeen konsertin. Aika usein, niin kuin nytkin, aloitusglögit on otettu Elitessä. Tuo

Pikainen postaus viikonlopun päätteeksi! Olikin taas paljon ohjelmaa. Olin yön yli käymässä eteläisessä naapurissamme. Tallinnassa on aina mukava käydä, kaupunkihan on aivan kuin toisesta maailmasta Helsinkiin verrattuna, vaikka välimatkaa on vain 76 km. Vanha kaupunki on tietysti se Tallinnan sydän, mutta tällä reissulla en sinne ennättänyt. Raatihuoneentorin joulumarkkinat olisivat kyllä houkutelleet!  Kaupunkiin on viime vuosina muotoutunut todella kivoja alueita - kuten Rotermanni aivan keskustassa. Täältä löytyy nuorekkaille shoppailijoille vaateliikkeitä, joita ei Suomessa vielä ole - mm. Bershka ja Stradivarius.  Tämänhetkinen suosikkialueeni Tallinnassa on kuitenkin puutalokaupunginosa Kalamaja. Siellä on aistittavissa vanhan ajan tunnelmaa. Osa taloista on erittäin huonossa kunnossa, mutta osa on kunnostettu. Toivottavasti rahat ja tahto riittävät säilyttämään tämän hienon alueen tunnelman! Kalamajan rajalla sijaitsee Telliskivi Loomelinnak - vanhan tehdasalueen rosoisen ulk

Tänään ovat liehuneet Suomen liput saloissa, sillä on vietetty suuren säveltäjämme, Jean Sibeliuksen, syntymäpäivää. Ainakin täällä Helsingissä sää kunnioitti Sibeliuksen juhlapäivää - aurinko paistoi täydeltä terältä ja taivas oli niin sininen kuin taivaansininen vain voi olla. Itse juhlistin päivää osallistumalla kollegojeni kanssa Finlandia-hymnin yhteislauluun tuomiokirkon portailla Senaatintorilla. Paikalle oli saapunut laulajia, kuvaajia ja muuta kansaa sankoin joukoin. Lisähulinaa toivat Senaatintorin Tuomaan markkinat kojuineen.  Monet laulajat kunnioittivat tilaisuutta pitämällä päässään ylioppilaslakkia. Laulajat järjestettiin äänten mukaan niin että torilta katsottuna vasemmalla olivat sopraanot, keskellä altot ja oikealla bassot. Laulajia oli monen ikäisiä, lapsista vanhuksiin. Itse hymni ei kestänyt kauan - kun kaksi säkeistöä oli kajautettu, tyhjenivät kirkon portaat nopeasti, ja arki jatkui normaalia rataansa. Sibeliuksen tietävät kaikki, mutta minkälainen suhde juuri mi

Suomen 98. itsenäisyyspäivä on jo pitkällä illassa, kun tätä kirjoitan. Sadepisarat tipahtelevat ikkunaan, ikkunalaudallani palaa monta kynttilää, telkkarissa on meneillään linnan juhlien kättelyt, ja minä olen juuri lopetellut perisuomalaisen iltapalani - edamjuustolla päällystetyt karjalanpiirakat ja glögimukillisen. Tämä viikonloppu tuli tarpeeseen levon kannalta. Kumpanakaan aamuna ei ollut ennakkoon viritettyä herätystä. Lauantaina unta piisasikin alkuiltapäivään asti. Mitään muutakaan aikataulutettua ei tässä viikonlopussa ole ollut. Mitkään villakoirakasat kodin nurkissa eivät myöskään tätä viikonloppua ole haitanneet - minulla oma hyvä olo menee usein kotitöiden edelle. Kyllä sitä sitten ehtii siivoamaan, kun keho ja mieli on ensin saatu tasapainoon. Viikonlopun aikana olen loikoillut, kuunnellut älyttömän määrän joogatunnille sopivaa musiikkia, tehnyt ensimmäistä joogaohjelmaani, käynyt yksin pitkällä kävelylenkillä ja piipahtanut joulumarkkinoilla ja kahvilla merenrantakahvil