Elämä balanssissa?

Huhhuijakkaa. Nyt eletään aikaa, jolloin tapahtuu kauheasti asioita. Tunnit, päivät ja viikot vaan viuhahtavat ohi. Tästä on kaukana leppoisa joulunodotus - ei paljon ehdi tuijotella kynttilänliekkiä glögimuki kädessä, saati askarrella joulukortteja.  Vaikka kiireistä onkin, niin on silti hyvä lisätä velvollisuuksien joukkoon vähän piristysruiskeita. Aina löytyy pieniä hetkiä ystäville ja rakkaille harrastuksille. Kehon ja mielen tasapaino ei välttämättä vaadi hidastelua. Kuluneen viikon aikana on ollut monta ihanaa tapaamista, herkuttelua, liikuntaa. Kaikista on saanut hurjasti sekä lisäenergiaa että mielenrauhaa.  Olen käynyt erään ystäväni kanssa vuosittain tietyssä joulukonsertissa luultavasti jo yli kymmenen vuoden ajan. KYL:n eli Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertti oli tänä vuonna taas Temppeliaukion kirkossa. Perinteisesti olemme käyneet glögeillä sekä ennen että jälkeen konsertin. Aika usein, niin kuin nytkin, aloitusglögit on otettu Elitessä. Tuo

Pikainen postaus viikonlopun päätteeksi! Olikin taas paljon ohjelmaa. Olin yön yli käymässä eteläisessä naapurissamme. Tallinnassa on aina mukava käydä, kaupunkihan on aivan kuin toisesta maailmasta Helsinkiin verrattuna, vaikka välimatkaa on vain 76 km. Vanha kaupunki on tietysti se Tallinnan sydän, mutta tällä reissulla en sinne ennättänyt. Raatihuoneentorin joulumarkkinat olisivat kyllä houkutelleet!  Kaupunkiin on viime vuosina muotoutunut todella kivoja alueita - kuten Rotermanni aivan keskustassa. Täältä löytyy nuorekkaille shoppailijoille vaateliikkeitä, joita ei Suomessa vielä ole - mm. Bershka ja Stradivarius.  Tämänhetkinen suosikkialueeni Tallinnassa on kuitenkin puutalokaupunginosa Kalamaja. Siellä on aistittavissa vanhan ajan tunnelmaa. Osa taloista on erittäin huonossa kunnossa, mutta osa on kunnostettu. Toivottavasti rahat ja tahto riittävät säilyttämään tämän hienon alueen tunnelman! Kalamajan rajalla sijaitsee Telliskivi Loomelinnak - vanhan tehdasalueen rosoisen ulk

Tänään ovat liehuneet Suomen liput saloissa, sillä on vietetty suuren säveltäjämme, Jean Sibeliuksen, syntymäpäivää. Ainakin täällä Helsingissä sää kunnioitti Sibeliuksen juhlapäivää - aurinko paistoi täydeltä terältä ja taivas oli niin sininen kuin taivaansininen vain voi olla. Itse juhlistin päivää osallistumalla kollegojeni kanssa Finlandia-hymnin yhteislauluun tuomiokirkon portailla Senaatintorilla. Paikalle oli saapunut laulajia, kuvaajia ja muuta kansaa sankoin joukoin. Lisähulinaa toivat Senaatintorin Tuomaan markkinat kojuineen.  Monet laulajat kunnioittivat tilaisuutta pitämällä päässään ylioppilaslakkia. Laulajat järjestettiin äänten mukaan niin että torilta katsottuna vasemmalla olivat sopraanot, keskellä altot ja oikealla bassot. Laulajia oli monen ikäisiä, lapsista vanhuksiin. Itse hymni ei kestänyt kauan - kun kaksi säkeistöä oli kajautettu, tyhjenivät kirkon portaat nopeasti, ja arki jatkui normaalia rataansa. Sibeliuksen tietävät kaikki, mutta minkälainen suhde juuri mi

Suomen 98. itsenäisyyspäivä on jo pitkällä illassa, kun tätä kirjoitan. Sadepisarat tipahtelevat ikkunaan, ikkunalaudallani palaa monta kynttilää, telkkarissa on meneillään linnan juhlien kättelyt, ja minä olen juuri lopetellut perisuomalaisen iltapalani - edamjuustolla päällystetyt karjalanpiirakat ja glögimukillisen. Tämä viikonloppu tuli tarpeeseen levon kannalta. Kumpanakaan aamuna ei ollut ennakkoon viritettyä herätystä. Lauantaina unta piisasikin alkuiltapäivään asti. Mitään muutakaan aikataulutettua ei tässä viikonlopussa ole ollut. Mitkään villakoirakasat kodin nurkissa eivät myöskään tätä viikonloppua ole haitanneet - minulla oma hyvä olo menee usein kotitöiden edelle. Kyllä sitä sitten ehtii siivoamaan, kun keho ja mieli on ensin saatu tasapainoon. Viikonlopun aikana olen loikoillut, kuunnellut älyttömän määrän joogatunnille sopivaa musiikkia, tehnyt ensimmäistä joogaohjelmaani, käynyt yksin pitkällä kävelylenkillä ja piipahtanut joulumarkkinoilla ja kahvilla merenrantakahvil

Nyt olen jo palannut takaisin Suomeen ja arkeen. Kurssipäivät olivat niin pitkiä ja täysiä, että en enää jaksanut raportoida iltaisin, sänky kutsui. Oli kyllä ihan mahtava kurssi! Aivan kuten aikoinaan jumppakurssilla (2008), nytkin rakennettiin (jooga)ohjaajuutta askel askeleelta, päivä päivältä. Jooga-asanoita harjoiteltiin sekä yhdessä, pikkuryhmissä että yksin. Ohjattiin toisillemme, harjoiteltiin headsetin käyttöä, mietittiin yhdessä, miten tunnin voi aloittaa ja lopettaa, miten asetellaan matot saliin, puhuttiin musiikista, hengittämisestä... Harjoitusten ja luentojen lisäksi oli erilaisia kokonaisia joogatunteja. Lauantain joogatunti alkoi klo 6.30. Tunti alkoi Om Shanti -mantralla ja klassisilla aurinkotervehdyksillä... hengityksen tahtiin tehtävä virtaava liikesarja on ehkäpä joogan tunnetuin sotureiden ohella. Yleensä joogatunneilla sitä tehdään 3-5 kierrosta per puoli eli yhteensä 6-10 kertaa. Kun tuolla aamutunnilla lämmittelimme aamujäykkiä kehojamme, sarja tuntui vain jat

Namaste. The light in me honours the light in you <3 Toinen kurssipäivä oli täynnä ohjelmaa klo 7.30 - 21.30. Kaikki Friskis-ohjaajakollegani tietävät, että kun ollaan F&S:n kurssilla, niin ruokaa on tarjolla enemmän kuin tarpeen. Tälläkin kerralla päiväohjelma rytmittyy ruokailujen mukaan: frukost, praktik, fika, praktik, lunch, teori, fika, praktik, middag, teori, praktik, teori, kvällsfika... Päivän aikana on siis kuusi ruokailua - ja jos tämä ei riitä, on aina tarjolla vielä hedelmiä... Eihän sitä mitenkään jaksa syödä ja juoda kaikkea tarjolla olevaa, mutta kyllä nämä tauot tulevat tarpeeseen - niiden aikana voi sulatella päivän mittaan opittuja ja koettuja asioita, minglata muiden kanssa tai vaikka vaan huilata joogasalissa peiton alla... Meillä on tosi kiva kurssiporukka. Ollaan tehty harjoituksia pareittain ja pikkuryhmissä - se sujuu tosi hyvin sekä englanniksi että engelskaksi. Kaikki harjoitukset eivät suoraan liity joogaan - meillä oli esimerkiksi pariharjoitus, joss

Terveisiä Tukholman saaristosta, Värmdöstä! Saavuin tänne tänään iltapäivällä osallistuakseni Friskis&Svettiksen joogaohjaajakurssille. Näiden viiden tiiviin kurssipäivän aikana opitaan teoriassa, harjoitellaan käytännössä ja keskustellaan paljon - siitä, mitä on jooga Friskis&Svettis-liikuntaseurassa.  Tuosta aiheesta myöhemmin lisää. Kerrottakoon, että taas lähdin matkaan hyvin vähin unin... Olin perillä Arlandan lentoasemalla jo aamuseiskalta. Olin sopinut Tukholmaan tapaamisen tutun kanssa, kun nyt satuin olemaan huudeilla. Ruotsin reissu alkoi siis mukavasti kahvitellen. Jäi vielä pari tuntia aikaa hengailla kaupungillakin. Tässä pari kuvaa marraskuisesta Tukholmasta. Ei ollut Sergelintorin joulumarkkinoilla vielä kovin jouluinen tunnelma. On aina jännittävää asioida Tukholmassa kaupoilla, lippuluukuilla jne. Koskaan ei tiedä, tuleeko sieltä omasta suusta rohkeasti ruotsia vai lipsahtaako englannin puolelle... No, melkein hävettää tunnustaa, että tällä kertaa bussireitin j

Terveisiä Portugalista! Kolmatta päivää vietämme Lissabonin ympäristössä ihanien kollegojen kanssa. Koska lähdimme perjantaina Helsingistä anivarhain, olimme perillä Lissabonissa jo aamulla, kahden tunnin aikaeron turvin. Koko päivän nautimme kesäisestä säästä - harvinaista herkkua saada kävellä marraskuussa kaupungilla ilman takkia, aurinkolasit silmillä! Lissabonin kaupunki ihastutti heti vaaleudellaan. Suurin osa taloista on vaaleita ja pastellisävyisiä. Seinät ovat toinen toistaan kauniimmilla kaakeleilla koristeltuja. Kadut on päällystetty vaalein kivin, usein kontrastina on kaunis musta kukka- tai muu kuvio. Kartalla Lissabon näyttää vähän monimutkaiselta, mutta käytännössä kaupunkiin tutustuminen kävellen onnistuu oikein hyvin. Bussilla kiersimme Tejojoen varren vaikuttavia nähtävyyksiä - tutuksi tulivat niin maailmannäyttelyalue, löytöretkeilijöiden muistomerkki kuin Belemin kuuluisat leivokset, pasteis de Belem.   Iltapäivällä kiertelimme kaupungilla om

  Onpahan siinä hirveä otsikko... mutta täytyy sanoa, että tämä aihe on minulle erittäin ajankohtainen tämän marraskuun toisella puoliskolla. Oikeastaan minun ei pitäisi olla nytkään kirjoittamassa tätä blogitekstiä... Jos osaisin käyttää aikani fiksusti, niin olisin juuri nyt menossa höyhensaarille kellon tullessa iltakymmenen. Nimittäin lähtö lentokentälle on aamulla klo 3.30... Mutta tässä siis kirjoitan - koska tämä on mukavaa, ja en oikeasti usko, että vaipuisin tästä heti uneen, vaikka vällyjen alle menisinkin. Sitä paitsi osa matkakamoista on vielä pakkaamatta. Olo on seesteinen ja keho rentoutunut, sillä tulin juuri ohjaamaltani ki balans -tunnilta. Se on liikuntaseurani Friskis&Svettiksen ns. kehon ja mielen tunti. Siitä joskus lisää. Niin - paljon on siis aktiviteetteja tämän marraskuun kahdella viimeisellä viikolla. Niin paljon, että nyt vaaditaan suunnitelmallisuutta - kalenterimerkintöjä, kännykkämuistutuksia, listoja... Kissan hoitoon vienti, hiekkasäkkien ja ruo

Tänään oli pimeä ja sateinen, tyypillinen marraskuinen päivä. Tosin tavallista leudompaa on onneksi ollut. Joka vuosi tähän samaan aikaan vannon, että ensi vuonna olen marraskuussa jossain ihan muualla... Aina kuitenkin huomaan haukottelevani tämän pimeyden keskellä. Aina on kuitenkin myös mahdollista muistella tehtyjä matkoja ja haaveilla uusista! Olen matkustellut suhteellisen paljon. Yksi syy siihen on tietysti se, että olen matkailualalla. Mutta ei siitä sen enempää... Koossa on tällä hetkellä viitisenkymmentä maata, joten hyvin paljon on vielä näkemättä, kokonaisia maanosiakin. En ole jalallani astunut Etelä-Amerikkaan, en Australiaan, enkä Etelämantereelle. Kaikki nämä ovat unelmiani!  Usein kaverit kysyvät, mikä on lempimaani. Ei sellaista ole! Tai on - monta! Vaikea on myös suositella kohteita muille kysymättä ensin taustoja - matkustatko yksin vai seurassa, millaisessa seurassa, missä (elämän)tilanteessa olet lähdössä reissuun, onko tarkoitus perillä kohteessa katsel

Hei :) Nyt tämä bloggaaminen vihdoin alkaa! Tämä on ollut mietintämyssyssä pitkään, mutta erinäisistä syistä aloittaminen on koko ajan siirtynyt. Monia asioita on hyvä suunnitella ja maiskutella, mutta ei liian pitkään... Joskus on vaan parempi antaa palaa, vaikka sitten vähän raakileena ja riskillä - muuten saattaa käydä niin, että jotain kivaa jää kokematta, hyviä tarinoita kertomatta. Luulen, että tästä tulee ns. lifestyle-blogi. Haluan kertoa asioista, joitten kanssa olen tekemisissä - omasta elämästäni. Tämä on yksi kuvaus aikuisen naisen elämästä tässä maailmassa. En usko, että kauhean syvälle mennään, mutta who knows... Blogin nimi "Elämä balanssissa?" viittaa tietenkin meidän kaikkien tavoittelemaan tasapainoon - useimmilla meistähän on toiveena, että pystyisimme elämään ja olemaan, tekemään töitä ja pitämään vapaata, harrastamaan, juhlimaan ja lepäämään niin, että energiamme olisi jakautunut tasaisesti. Kysymysmerkki perässä? Kai se viittaa kyseisen asian olevan