Kesäreissulla Euroopassa, osa 5: San Sebastian

Olimme päässeet kesäreissullamme Baskimaahan asti, Bilbaoon. Sieltä jatkoimme paikallisbussilla aivan Biskajanlahden rannalle San Sebastianiin - tai Donostiaan, joka on kaupungin baskinkielinen nimi. Kaupunki levittäytyy kolmen rannan ympärille - paraatiranta on La Concha, sen toisella puolella on perheiden suosiossa oleva Ondarreta ja toisella puolella Zurriolan surffiranta, jonne vyöryy usein mahtavat aallot Atlantilta. San Sebastianin kaupungin läpi virtaa myös joki, Urumea.

Majapaikkamme oli tosi hyvällä paikalla Grosin kaupunginosassa Zurriolan rannan lähellä. Vanhaan kaupunkiin pääsi kätevästi vain ylittämällä kauniin Zurriolan sillan. Samalla saattoi nähdä paljain jaloin märkäpuvuissa rannalle meneviä surffaajia ylittämässä katua. Asuimme kolme yötä Airbnb-kämpässä, joka toimii myös joogaretriittipaikkana! Retriittien lisäksi siellä on viikoittaisia joogatunteja, mutta meidän oleskelumme aikana ei poikkeuksellisesti ollut tunteja. Kämpässä oli kaksi vakituista asujaa, muutama vierashuone, pari kylppäriä, keittiö ja yhteiskäytössä oleva olohuone, josta osa oli erotettu pieneksi joogasaliksi!

 

  

Jo ensimmäisenä iltana lähdimme tutustumaan Baskimaan ruokakulttuuriin vanhan kaupungin kujille. Pintxot ovat leipäsiä, jotka tosin voivat täytteineen olla vaikka kuinka korkeita ja koristeellisia. Kataloniassa samantapaisia suupaloja kutsutaan tapaksiksi. Olin kuvitellut, että pintxoja olisi tarjolla vain iltaisin, mutta San Sebastianin päivien aikana kävi selväksi, että pintxo-tiskit ovat katettuina koko päivän. Lautasen sai henkilökunnalta ja tiskiltä saattoi itse ottaa haluamansa pintxot ja sitten tilata juoman tarjoilijalta. Pintxojen täytteet aiheuttivat hieman pähkäilyä - kaikista ei nähnyt ulospäin, mitä kaikkea ne sisälsivät. Menut olivat oudolla baskin kielellä, euskaralla, mutta tietysti myös espanjaksi. Suurimmassa osassa pintxoista oli mukana (punaista) lihaa, mutta kasvis- ja kalavaihtoehtoja löytyi myös. Suosikeikseni nousivat mm. rapua ja juustoa sisältävät pintxot ja tietenkin lämmin perunamunakas, tortilla patata.

 

Pintxojen kanssa juomaksi sopii paikallinen hapokas txakoli valkoviini, jota kaadetaan korkealta lasiin. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat cava, sangria, olut ja siideri. Kahdelle hengelle molemmille kaksi pintxoa ja juoma maksoi keskimäärin yhteensä 14 euroa. Se riitti meille hyväksi iltapalaksi. San Sebastianin mainiosta opaslehtisestä luimme, että joskus keskiviikkoisin ja torstaisin pidetään "pintxopote"-iltoja, jolloin pintxon saa juoman hinnalla kaupan päälle. Tällä tavalla pidetään yllä perinnettä, jonka mukaan pintxo-kierroksella käydään useammassa paikassa. Ja kerronpa teille - baarit, kadunvarret ja kirkonportaat olivat ilman tarjouksiakin täynnä pintxoista nauttivia ihmisiä - mahtava tunnelma! Lehtisessä annettiin muuten myös hyvät vinkit kolmeen eri pintxo-alueeseen - vanha kaupunki, oma kaupunginosamme Gros ja "romanttinen kaupunginosa".

 



Toki teimme San Sebastianissa muutakin kuin söimme pintxoja... Aamut alkoivat rauhallisella aamukävelyllä ja maailman herkullisimmalla rapealla aamiaisleivonnaisella ja kahvilla aurinkoterassilla. Toisena päivänä kävelimme koko päivän - jo pelkästään kolmen rannan muodostamasta rantareitistä kertyi kuuden kilometrin matka, johon tietysti täytyy lisätä kaikki poikkeamat kaupungin kaduille ja kiipeämiset vuorelle näköaloja katsomaan. Rantareitin varrella oli paljon taidetta, kuuluisimpana Chillidan "Peine del Viento" (tuulen kammat, alempi kuva). Toisena päivänä vuokrasimme pyörät ja katsoimme kaupunkia vähän laajemmin.

 

 

Sää San Sebastianissa oli vaihteleva - välillä oli hienoa auringonpaistetta ja lämpöä, sitten pilvistä ja pientä tihkua - sitten oikein kunnon kaatosadetta ja aaltoja nostattavaa tuulta. Baskimaan varsinainen matkailukausi alkaakin vasta heinäkuun puolella. Voin kuvitella miten ruuhkaista kaupungissa kohta on, niin houkutteleva paikka se on - suosittelen!