Likat lenkillä Pispalassa
Terkkuja Tampesterista! :) Niin, jostain syystä tamperelaiset kollegani eivät kuulemma ikinä käytä kotikaupungistaan tuota nimitystä - varmaan samasta syystä kuin helsinkiläiset eivät käytä Helsingistä nimitystä Hesa...
Olin siis eilen Tampereella - Likkojen Lenkillä eli Tampereen Naisten Kympillä, paitsi että kävelyreitti oli 7,5 km. Tosin päivän aikana meidän porukalle tuli kävelyä yli puolet lisää, lähes 20 km. Meitä oli kaksi Helsingistä Tampereelle junailevaa. Perillä päätimme kävellä osan matkasta kokoontumispaikallemme, olihan hieno aurinkoinen sää ja reitti meni läpi kauniin Pispalan puutalokaupunginosan. Se olikin hyvä päätös. Pispalaan pitääkin tulla hidastellen - kauniita taloja, pihoja, järvi- ja harjumaisemia ihastellen. Juuri täällä pitäisi Tampereella asua - jos asuisi. Mutta todennäköisesti en asuisi. Täällä on nimittäin tapahtunut sama, mikä on tapahtunut monessa muussakin Suomen kaupungissa. Alueelle rakennettiin aikoinaan työläisille paljon taloja lähekkäin. Sitten jossain vaiheessa uusien sukupolvien myötä sitä ruvettiin kunnostamaan, ja yhtäkkiä alue on kaupungin arvostetuin - ja kallein.
Tampere-päivämme alkoi Ravintolapäivän brunssilla, sitten kävelimme Likkojen lenkin aloituspaikalle, Pyynikin urheilukentälle. 7,5 km reitti kierteli Pyynikin harjulla ja Pispalassa, ylämäkiä oli paljon! Lenkillä oli niin paljon osallistujia, että maisemia ei oikein ehtinyt tarvittavalla hartaudella katsella - onneksi Pispalan idylli tuli jo aamulla valokuvattua! Joka tapauksessa oli mukava osallistua lenkille yhdessä työkavereitten kanssa - tällaisia vapaamuotoisia yhteisiä tapahtumia tarvitaan!
Lenkin jälkeen menimme vielä käymään perinteisessä Pispalan Pulteri -ravintolassa ja sitten olikin vuorossa saunominen Suomen vanhimmassa yleisessä saunassa, Rajaportin saunassa. Siinä on paljon samaa kuin Kotiharjun korttelisaunassa Helsingissä. Pihan vilvoittelualueella tuntemattomat juttelevat toisilleen pyyhkeet päällä aiheesta kuin aiheesta. Tällaiset paikat antavat tilaisuuden epätodennäköisillekin kohtaamisille. Me juttelimme paikallisen hipin kanssa villiyrteistä. Saunan päälle menimme ruokailemaan Cafe Pispalaan. Olin ollut siellä kerran aiemmin, vuosi sitten samaisen lenkin jälkeen. Se on pieni ravintola, jolla on viikottain vaihtuva menu, tarjolla on kerrallaan vain 2-3 erilaista annosta. Ruoka oli herkullista tälläkin kerralla.
Mukavan liikunnallisen päivän päätteeksi junailimme rentoutuneina takaisin Helsinkiin. Kiitos kollegoille! Ensi vuonna Naisten Kymppi?
Olin siis eilen Tampereella - Likkojen Lenkillä eli Tampereen Naisten Kympillä, paitsi että kävelyreitti oli 7,5 km. Tosin päivän aikana meidän porukalle tuli kävelyä yli puolet lisää, lähes 20 km. Meitä oli kaksi Helsingistä Tampereelle junailevaa. Perillä päätimme kävellä osan matkasta kokoontumispaikallemme, olihan hieno aurinkoinen sää ja reitti meni läpi kauniin Pispalan puutalokaupunginosan. Se olikin hyvä päätös. Pispalaan pitääkin tulla hidastellen - kauniita taloja, pihoja, järvi- ja harjumaisemia ihastellen. Juuri täällä pitäisi Tampereella asua - jos asuisi. Mutta todennäköisesti en asuisi. Täällä on nimittäin tapahtunut sama, mikä on tapahtunut monessa muussakin Suomen kaupungissa. Alueelle rakennettiin aikoinaan työläisille paljon taloja lähekkäin. Sitten jossain vaiheessa uusien sukupolvien myötä sitä ruvettiin kunnostamaan, ja yhtäkkiä alue on kaupungin arvostetuin - ja kallein.
Tampere-päivämme alkoi Ravintolapäivän brunssilla, sitten kävelimme Likkojen lenkin aloituspaikalle, Pyynikin urheilukentälle. 7,5 km reitti kierteli Pyynikin harjulla ja Pispalassa, ylämäkiä oli paljon! Lenkillä oli niin paljon osallistujia, että maisemia ei oikein ehtinyt tarvittavalla hartaudella katsella - onneksi Pispalan idylli tuli jo aamulla valokuvattua! Joka tapauksessa oli mukava osallistua lenkille yhdessä työkavereitten kanssa - tällaisia vapaamuotoisia yhteisiä tapahtumia tarvitaan!
Lenkin jälkeen menimme vielä käymään perinteisessä Pispalan Pulteri -ravintolassa ja sitten olikin vuorossa saunominen Suomen vanhimmassa yleisessä saunassa, Rajaportin saunassa. Siinä on paljon samaa kuin Kotiharjun korttelisaunassa Helsingissä. Pihan vilvoittelualueella tuntemattomat juttelevat toisilleen pyyhkeet päällä aiheesta kuin aiheesta. Tällaiset paikat antavat tilaisuuden epätodennäköisillekin kohtaamisille. Me juttelimme paikallisen hipin kanssa villiyrteistä. Saunan päälle menimme ruokailemaan Cafe Pispalaan. Olin ollut siellä kerran aiemmin, vuosi sitten samaisen lenkin jälkeen. Se on pieni ravintola, jolla on viikottain vaihtuva menu, tarjolla on kerrallaan vain 2-3 erilaista annosta. Ruoka oli herkullista tälläkin kerralla.
Mukavan liikunnallisen päivän päätteeksi junailimme rentoutuneina takaisin Helsinkiin. Kiitos kollegoille! Ensi vuonna Naisten Kymppi?
Kommentit
Lähetä kommentti