Unelmaloma Färsaarilla, osa 1
Kesälomailin juuri Färsaarilla - ja aijai mikä paikka se onkaan! Kävin siellä ensimmäistä kertaa keväällä, silloin pikaisesti työn merkeissä. Tuon matkan jälkeen ei ollut epäilystäkään, ettenkö haluaisi sinne uudestaan. Kirjoitin tuolloin matkasta näin.
Keväällä saaria peitti keltainen ruoho ja lumi, nyt heinäkuussa rinteet hehkuivat vihreinä, kuin Irlannissa. Ilma ei ollut kuitenkaan merkittävästi lämmennyt - samat takit, fleecet, pipot ja käsineet olivat käytössä molemmilla reissuilla. Ilma oli raikasta ja happipitoista, asteita 10-15 C. Oli poutaa, tyyntä, tuulista, paksua sumua, tihkusadetta - ja upeaa auringonpaistetta.
Olin matkalla siskoni kanssa. Lensimme Kööpenhaminasta Färsaarille Atlantic Airwaysin lennolla. Perillä Vagarin kentällä ostimme heti neljän päivän matkakortit (500 DKK = 69 EUR), joilla pääsi matkustamaan rajattomasti saarten busseilla ja lautoilla. Se olikin järkevää, sillä olimme alustavasti suunnitelleet retkeilevämme ympäri saaria. Lentokenttäbussi vei noin tunnissa Torshavnin keskustaan. Majoitumme samaan Foroyar-hotelliin, jossa olin keväälläkin. Se sijaitsee keskustan ulkopuolella rinteessä - liikunnallisessa hengessä raahasimme matkalaukkumme ylös kivipolkua tihkusateessa.
Ensimmäisenä päivänä lähdimme päivätorkkujen jälkeen Torshavnin sightseeing-patikalle. Ajatus oli tehdä ehkä joku 5 km lenkki, mutta lähes huomaamatta kilometrejä kertyi 14. Olimme päättäneet, että eläisimme matkalla pienellä budjetilla, joten panostimme ruokakauppoihin ravintoloiden sijasta. Kaupassa kului hetki jos toinenkin kaikenlaisia jänniä pakkauksia tutkiessa. Ruokakaupoissa käyminen onkin yksi ohjelmanumeroistani kaikissa matkakohteissa!
Meillä oli Hiking in the Faroe Islands -opas, jonka avulla suunnittelimme lomaohjelmamme. Toisena päivänä pakkasimme päiväreppumme ja lähdimme kohti Eysturoyn saarta ja Slaettaratindur-vuorta. Se on Färsaarten korkein vuori, 880 m. Paikalliset kiipeävät sinne juhannuksena ihailemaan yöttömän yön maisemaa. Ajoimme ensin bussilla Oyrarbakkiin, jossa meillä oli muutama tunti aikaa ennen jatkoyhteyttä. Kylään saavuttiin Streymoyn saarelta kuulemma maailman ainutta Atlantin ylittävää siltaa (226 m) pitkin. Kävelimme kylänraittia ja vain nautimme näkymistä ja rauhallisuudesta. Kahvit saatiin juotua huoltamolla. Sitten tulikin jo jatkobussi. Kerroimme kuljettajalle, että aikomuksenamme oli kiivetä tuolle vuorelle - hän lupasi jättää meidät kyydistä oikeassa paikassa. Opaskirjasemme kertoi, että patikointi vuoren huipulle olisi "moderate". No, ei se ainakaan ihan kevyttä ollut. Ensimmäiset puoli tuntia oli jyrkkää nousua paksussa ruohikossa ja kivikossa, ei polkua. Sen jälkeen helpotti, kun nousu jatkui siksakkia polkua pitkin. Oli pilvinen sää ja kohta olimme jo itsekin pilvessä. Loppunousu aivan huipulle oli hankala - reittiä ei ollut merkitty mitenkään, meillä oli vain opaskirjasemme vinkit. Kiipesimme vuoren takaa ylös kivikkoa, parin metrin päässä näkyi vain valkoista pilveä. Vihdoin löysimme tien huipulle, noin 1,5 tunnin kiipeämisen jälkeen. Taas yksi vuori valloitettu! Pilvisen sään takia emme nähneet luvattua huikeaa näkymää yli saarien, mutta ei se tuossa vaiheessa haitannut - söimme eväät ja lähdimme laskeutumaan alas. Puolessa välissä vuorta alkoi jo taas aurinkokin paistaa!
Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Keväällä saaria peitti keltainen ruoho ja lumi, nyt heinäkuussa rinteet hehkuivat vihreinä, kuin Irlannissa. Ilma ei ollut kuitenkaan merkittävästi lämmennyt - samat takit, fleecet, pipot ja käsineet olivat käytössä molemmilla reissuilla. Ilma oli raikasta ja happipitoista, asteita 10-15 C. Oli poutaa, tyyntä, tuulista, paksua sumua, tihkusadetta - ja upeaa auringonpaistetta.
Olin matkalla siskoni kanssa. Lensimme Kööpenhaminasta Färsaarille Atlantic Airwaysin lennolla. Perillä Vagarin kentällä ostimme heti neljän päivän matkakortit (500 DKK = 69 EUR), joilla pääsi matkustamaan rajattomasti saarten busseilla ja lautoilla. Se olikin järkevää, sillä olimme alustavasti suunnitelleet retkeilevämme ympäri saaria. Lentokenttäbussi vei noin tunnissa Torshavnin keskustaan. Majoitumme samaan Foroyar-hotelliin, jossa olin keväälläkin. Se sijaitsee keskustan ulkopuolella rinteessä - liikunnallisessa hengessä raahasimme matkalaukkumme ylös kivipolkua tihkusateessa.
Ensimmäisenä päivänä lähdimme päivätorkkujen jälkeen Torshavnin sightseeing-patikalle. Ajatus oli tehdä ehkä joku 5 km lenkki, mutta lähes huomaamatta kilometrejä kertyi 14. Olimme päättäneet, että eläisimme matkalla pienellä budjetilla, joten panostimme ruokakauppoihin ravintoloiden sijasta. Kaupassa kului hetki jos toinenkin kaikenlaisia jänniä pakkauksia tutkiessa. Ruokakaupoissa käyminen onkin yksi ohjelmanumeroistani kaikissa matkakohteissa!
Meillä oli Hiking in the Faroe Islands -opas, jonka avulla suunnittelimme lomaohjelmamme. Toisena päivänä pakkasimme päiväreppumme ja lähdimme kohti Eysturoyn saarta ja Slaettaratindur-vuorta. Se on Färsaarten korkein vuori, 880 m. Paikalliset kiipeävät sinne juhannuksena ihailemaan yöttömän yön maisemaa. Ajoimme ensin bussilla Oyrarbakkiin, jossa meillä oli muutama tunti aikaa ennen jatkoyhteyttä. Kylään saavuttiin Streymoyn saarelta kuulemma maailman ainutta Atlantin ylittävää siltaa (226 m) pitkin. Kävelimme kylänraittia ja vain nautimme näkymistä ja rauhallisuudesta. Kahvit saatiin juotua huoltamolla. Sitten tulikin jo jatkobussi. Kerroimme kuljettajalle, että aikomuksenamme oli kiivetä tuolle vuorelle - hän lupasi jättää meidät kyydistä oikeassa paikassa. Opaskirjasemme kertoi, että patikointi vuoren huipulle olisi "moderate". No, ei se ainakaan ihan kevyttä ollut. Ensimmäiset puoli tuntia oli jyrkkää nousua paksussa ruohikossa ja kivikossa, ei polkua. Sen jälkeen helpotti, kun nousu jatkui siksakkia polkua pitkin. Oli pilvinen sää ja kohta olimme jo itsekin pilvessä. Loppunousu aivan huipulle oli hankala - reittiä ei ollut merkitty mitenkään, meillä oli vain opaskirjasemme vinkit. Kiipesimme vuoren takaa ylös kivikkoa, parin metrin päässä näkyi vain valkoista pilveä. Vihdoin löysimme tien huipulle, noin 1,5 tunnin kiipeämisen jälkeen. Taas yksi vuori valloitettu! Pilvisen sään takia emme nähneet luvattua huikeaa näkymää yli saarien, mutta ei se tuossa vaiheessa haitannut - söimme eväät ja lähdimme laskeutumaan alas. Puolessa välissä vuorta alkoi jo taas aurinkokin paistaa!
Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Kommentit
Lähetä kommentti